Siinä ne ovat. Lemppareimmat siistissä rivissä. Tuskastuin, kun ne lojuivat kannen alla piilossa rasiassa. Usein unohtuivat aamulla myös sinne. Tarvittiin muutos.
Ja muutokseen tarvittiin puolestaan vanhat puukehykset, pala vanhaa lautaa, juuttinaurua, muutama naula ja isiä myös tietty. Isi avuliaasti auttoi ensinnäkin taikomalla jostain tuota vanhaa lautaa, jolla sitten täytti tuon kehyksen keskustan. Minä selviydyin lopusta hommasta.
Jäin katsomaan hetkeksi tuota kuvaa ja noita koruja. Hassua, miten jokaisella niillä on jokin oma tarina, johon kytkeytyy tietty, erityinen ihminen. Muisto Kreetalta, muisto vanhasta työpaikasta, muisto siskosta Australiasta, muisto kesältä Roomasta, muisto vanhasta kotikaupungista Kajaanista, muisto haaveen toteuttamisesta, muisto menetyksestä, muisto käsittömästä onnesta ja tuurista, muisto Sorentosta, muisto isosiskon tuesta, muisto kadonneen parin etsinnästä ja paljosta muusta.
Muistoja matkan varrelta, niitä mä kannan mukanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti