Muina naisina, mummoina lähdimme ystävien kanssa shoppailemaan kirppisretkelle Luulajaan tuossa taannoin. Työskentelemme samalla alalla, joten muutaman tunnin ajomatka kului kuin siivillä jakaessa kokemuksia ja kollegiaalista tukea tapaamme uskollisena, asiallisessa hengessä, kutoessa ja toisten päälle puhuessa. Kyllä, kuskia lukuunottamatta, kaikki kaivoimme neuletyöt laukusta heti aamutuimaan. Puolen matkan tienoilla pysähdyimme nauttimaan parhaimman sushi-aterian hetkeen, jonka päälle tietenkin maittavat tuplalatet sekä macaron-leivokset, kaivoimme termospullot ja voileipäkääröt, ja nautimme eväät lähes lennosta aikaa säästääksemme. Kotimatkalle ostimme sitten perusleipäjuustoa, jota tyytyväisinä mussutimme, minkä kutomiselta ehdimme. Reissun päätteeksi sovimme, että ensikerralla kokoonnumme viinin ja juustojen maistelun merkeissä, alamme pitämään säännöllisesti kerran kuussa ompeluseuroja, vuorotellen jokaisen kotona.
Minä sain kunnian toimia houstina ensimmäisissä ompeluseuroissamme. Niitä suunniteltaessa idea pitää ne viikolla, tuntui hyvälle. On suoranainen mahdottomuus, että viisi naista löytää yhden viikonlopun, joka sopii kaikille. Päiväksi valikoitui lopulta maanantai. Tuon maanantain koittaessa en ollutkaan enää yhtään vakuuttunut tästä idean loistavuudesta. Väsytti, masensi, takkusi. Salaa toivoin, että joku kyseenalaistaisi myös illan suunnitelmat, ja yhteistuumin siirtäisimme ajankohtaa. Viitteitä jo oli, mutta sovittu mikä sovittu, suunnitelma piti.
Pari päivää aiemmin olin hankkinut itselleni Vapun reseptikirja2:n. Ah, mikä ihana syy laittaa testiin sieltä pari juttua. Some oli herättänyt mielenkiinnon mustikka-kardemumma kakusta, jota halusin ehdottomasti koittaa. Kannatti! Se toimi jälkkärinä, sillä tarjosin ihanille mummokavereilleni maittavaa omenaista porkkanakeittoa aluksi. Kannatti sekin, vaikka jännitti melkoisesti. Koska en ollut ennen sitä tehnyt, ei näin ollen ollut mitään tietoa lopputuloksesta. Muille kun itselle ja perheelle ruoanlaittaminen on aina jotenkin jännittävää. Myös se keitto oli lopulta kaikinpuolin onnistunut kokemus. :)
Vaikka aiemmin päivällä koko ompeluseurat vastustivat ja teki mieli päästä vain kotiin omaan rauhaan, en lopulta hetkeen ole viettänyt niin mukavaa maanantai-iltaa. Niin meillä kaikilla oli maanantai vastustanut. Vastustelut purettiin yhdessä, naurettiin, syötiin mahat täyteen, neulottiin ja virkattiin, suunniteltiin tulevaa. Olo oli ja on edelleen tosi kiitollinen niin illasta kuin mummoiluystävistäni. Ensi kertaa odottaen.
Vapun Mustikka-kardemummakakku
Pohja:
175g voita
2 dl sokeria
4 munaa
2 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
75g creme fraichea
200g mustikoita
Sekoita keskenään jauhot, kardemumma ja leivinjauhe ja laita ne sivuun odottamaan. Vatkaa voi ja sokeria vaahdoksi, johon lisää yksitellen munat. Niiden jälkeen lisää vaniljasokeria. Kääntele seokseen jauhoseos, vältä vatkaamista. Lisää creme fraiche ja mustikat. Kumoa taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakka- tai irtopohjavuokaan. Paista 180 asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä.
Kakun värin voi itse päättää, sulaneet mustikat värjäävät taikinan violetiksi, jäiset puolestaan tuovat sattumia.
Kuorrutus:
200g maustamatonta tuorejuustoa
75g creme fraichea
2dl tomusokeria
pinnalle pari desia mustikoita
Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä jäähtyneen kakun päälle. Ripottele pinnalle vielä mustikoita koristeeksi.