Tuntuu, että tänä syksynä on poikkeuksellisesti saanut aikaan aika paljonkin. On palkitsevaa toteuttaa pään sisällä hyrrääviä ideoita ja nähdä ideoista syntyneet valmiit, konkreettiset tuotokset, oman käden jälki. Niinkuin moni muukin, miellän neulomisen oikeaksi syksyhommaksi. Tänä syksynä tuo neulominen on tasapainoittanut melko hektistä ja kuormittavaa päivää. Hiljaa hissukseen on kuulunut välillä vain puikkojen kosketus toisiinsa. Silmukoihin on valutettu päivän aikana koetut tunteet, ilot ja pettymykset, stressi. Päästyään rivin loppuun, saa aloittaa uuden puhtaan kierroksen, aivan kuten joka aamu, uuden lupaavan päivän.
En tiedä mistä se kumpusi, mutta halusin ehdottomasti burgundyn, ison ja lämpimän huivin. Tämä valinta osottautui lopulta myös melko edulliseksi valinnaksi, josta toki kiittäminen lankakaupan alepäiviä. Huivin suunnittelu kuvaa jokseenkin myös tekijäänsä, vähän suurinpirtein. Loin silmukoita sen verran mikä tuntui ja näytti sopivalta ja jatkoin helmineuleella päättelyyn saakka.
Hyvältä näyttää. Oma huivini vielä suunnitteluasteella, kun uskomatonta kyllä, omista lankavarastoista ei löytynytkään sopivaa lankaa tarpeeksi. Haaleilen valkoisesta alpakkahuivista, joten pitänee suunnata lankakauppaan jahka kerkeää. Onneksi se talvi on ens vuonnakin jos tälle vuodelle ei kerkeä. Ihan samanlailla kuin joulukin tänä vuonna. Se mun räsymatto odottaa kolmatta joulua. Josko se tänä vuonna pääsis lattiaan. Kukahan ompelisi päärmeet.... :)
VastaaPoista